T-pentueen astutusreissu Viime aikojen tapaan narttujen juoksujen välit ovat venyneet lähes kestämättömän pitkiksi. Näin kävi myös Oodin kanssa. Vihdoinkin sen juoksu alkoi ja T-pentueen astutus tuli ajankohtaiseksi maaliskuun lopulla. Maalis-huhtikuun vaihteessa vierailimme Saksassa ja monien vaiheiden jälkeen Kjell astui Oodin 31.3.-3.4. Pentujen pitäisi syntyä heti kesäkuun alkupäivinä. Tapaaminen Lidijan, Jörgenin ja Reinhardtin kanssa oli todella miellyttävä. Oli hienoa kuulla koetoiminnasta Saksassa ja Ranskassa sekä ennen kaikkea nähdä Lidijan ja Ronnin koiria työssä ja vapaalla. Astutus onnistui hienosti. Toivottavasti pitkän matkan tuloksena on suuri pentue, sillä pentuja on kyselty todella kivasti. Yksi pentu matkaa kesällä Saksaan... Kiitokset Lidijalle rattoisista hetkistä! Reissu alkoi viikonloppua vasten aamuyöstä: koirat ja kamppeet autoon sekä nokka kohti Turun satamaa, jotta ehdimme aamulla lähtevälle lautalle. Tällä kertaa kamppeita pitikin ottaa mukaan hieman runsaammin, sillä reissun pituudeksi oli kaavailtu puolitoista viikkoa. Lähtö oli hieman aikaista Oodin juoksua ajatellen, mutta reissun mittaan oikea astutusajankohtakin pitäisi tulla. Ajankohtaa ei kuitenkaan voinut sen kummemmin valita, joten viikon ohjelma meni kokonaan uusiksi... Reissusta tulikin sitten kaikkien aikojen pisin astutusreissu, mitä olen tehnyt, vaikka monta pitkää reissua on jo takana. Koirat olivat yllättävän cooleja, vaikka niitä retuutettiin mitä oudompiin paikkoihin. Mukana matkalla olivat Oodin lisäksi seuraneiteinä Tatti ja Rihla sekä menomatkalla Tarja. Kuvia tuli otettua melkoisesti. Ohessa joitakin räpsäisyjä astutusreissusta.

Vielä perjantaina ennen lähtöä olin hiihtelemässä koirien kanssa talvisella Lappajärven jäällä

Oodi oli ensimmäistä kertaa laivalla, mutta se otti tilanteen kivasti

Menomatka mentiin Vikingillä ja tullessa Siljalla
Näin aikataulut sopivat paremmin

Kannella tuuli niin lujaa, että paikallaan pysyminenkin kävi työstä

Lautta oli iltasella Tukholmassa. Olin valinnut päivälautan, jotta sain ajella seuraavan yön Tanskaan. Yöllä tiet ovat hiljaisempia ja ajaminen jouhevampaa. Aamulla oltiin Etelä-Tanskassa ja pikaisen aamupalan jälkeen tapasimme Sørenin, jonka kanssa oli sopinut pienen jaloittelusession koirille. Vaihdoimme vaatteet ja painuimme maastoon.

Koirat pääsivät juoksentelemaan ja parihakuun Sørenin koirien kanssa

Alkuperäisten suunnitelman mukaan luvassa oli kiva lomaviikko. Viime hetkellä ennen matkaa tuli kuitenkin työkiireitä ja lupasin hoitaa kokouksen, koska olihan jo valmiiksi "samalla suunnalla". Niinpä auton nokka kohti Belgiaa ja Brysseliin kokoukseen. Saksan ja Hollannin kautta tie vei illaksi hotellille Berlaymontin viereen.

Oodi nauttii hotellin kokolattiamatosta

Rihlakin osaa ottaa reissut jo melko rennosti

Brysselissä koirien vessat ovat oikein kyltitetty ja nimetty

Muuten on melko vapaata, mutta kadulle ei saa tehdä tarpeita :o)))

Belgia on Suomea melkoisesti suvaitsevampi koiramaa. Brysselissä monet koirat kulkevat omistajansa kanssa vapaina ja pökäleistä kadulla ei sen suurempaa haloota pidetä. Toki olimme varautuneet suomalaiseen tyyliin koirien kanssa kaupungilla kulkemiseen, mutta onhan kontrasti melkoinen Suomen kieltävään kulttuuriin verrattuna. Hotellimme sijaitsi kivasti lähellä suurta puistoa (Parc du Cinquantenaire), jossa oli koirien kanssa kiva käydä. Suurin osa ulkoilutti koiriaan puistossa vapaina, mutta varmuudeksi meillä koirat seurasivat kytkettyinä. Minulla meni pari päivää kokouksissa, mutta onneksi pitkillä ruokatunneilla pääsin koirien ja Tarjan kanssa jaloittelemaan.  Muutamat samaan kokoukseen osallistuneet muiden maiden kokousedustajat hieman ihmettelivät koiriani ja olihan siinä selittämistä, miksi ja miten koirat olivat mukana työreissulla Brysselissä. Hullu suomalainen...

Reissutyttö
Tarja oli mukana matkakaverina ja hieman shoppailemassa
Suuri apu oli työpäivien aikana etenkin koirien ulkoiluttamisessa

Vaikka puistossa olikin kiva käydä, niin melkoinen ongelma maalaiskoirille oli lintujen paljous: erilaisia siivekkäitä (etenkin puluja) piti seisoa siellä täällä ja joskus matkanteosta ei meinannut tulla mitään
Varsikin Oodi jäykisteli koko ajan, koska sillä on erittäin vahva seisontavietti 

"Puolipakollinen" kuva
Pitihän sitä tietenkin koirista kuva ottaa, sillä tämä oli varmasti ainutkertainen kokousreissu, jossa koirat ovat mukana
Kuva otettiin kuitenkin iltalenkillä, ettei isännällä ole ihan puku päällä!

Tarja lensi Brysselin jälkeen takaisin Suomeen ja jatkoin matkaa koirien kanssa eteenpäin kohti Saksaa. Pitkiin siirtymisiin ja yöajoihin verrattuna lyhyt matka Grünbergiin oli yksinkin kuitenkin suorastaan nautinnollista ajella.

Oodi kerää voimia automatkaa varten

Näitä näkymiä sai katsella melkoisesti
Sinänsä matkat olivat sutjakoita, sillä suurin osa siirtymistä kulki moottoriteitten kautta. Toki automäärät ja nopeudet ovat meikäläisiä suurempia, mutta vastaavasti tietkin ovat huomattavasti paremmassa kunnossa

Suomesta lähtiessä pakkasta oli -15 astetta. Ero talvikeleihin oli melkoinen!

Vastassa Grünbergissä oli iloinen ja ystävällinen Lidija

Majapaikkana oli "Zum Hirsch" pienessä kylässä Grünbergin kupeessa
Nimi tarkoittaa saksanhirveä ja kattokruunutkin olivat sarvista tehtyjä

Seuraavaksi päiväksi olimme sopineet tapaamisen maastoon Lidijan kanssa. Koirat pääsisivät juoksemaan ja astutustakin voitiin kokeilla hieman paremmassa ympäristössä. Maastoon ei ollut asiaa kuin päiväsaikaan, sillä käynnissä oli villisikajahti (muu metsästys on kevällä loppunut) ja siellä täällä näkyvät ampumatornit olivat Lidijan mukaan miehitettyjä aina pimeän aikaan, sillä villisikoja saa ampua ympäri vuoden ja niitä todellakin yritetään vähentää. Sikäläisenä erikoisuutena on, että metsästysoikeudet vuokrannut metsästäjä on vastuussa sikojen tekemistä tuhoista suoraan henkilökohtaisesti.

Koirat olivat riemuissaan päästessään kirmaamaan keväisillä pelloilla

Oodin juoksu oli vielä hieman aikaisessa vaiheessa, mutta silti päästimme sen Kjellin kanssa tutustumaan toisiinsa. Kjell lähestyikin kokeneen herrasmiehen tavoin Oodia, sillä tottahan nenä sanoi lähemmän tuttavuuden olevan vielä
hieman ennenaikaista

Reinhardt koiransa kanssa lähdössä pellolle

Lidija käytti Kjelliä koulutusapuna

Reinhardtin koira säesti hyvin Kjellin seisontaa
Kjell seisoo kuvassa vasemmalla ja Lidija tarkkaillee tilannetta

Kjellin seisonta on edelleen tyylikäs!!

Oodi kysyy lupaa: joko saa nostaa?

Kjellin tytär Darci on saksalaisesta nartusta ja se näkyy rakenteessa
Imingens-vereen yhdistettynä Kjell on jättänyt hieman kevyempää tyyppiä

Saksassa kevät oli meikäläistä huomattavasti pidemmällä!

Grünbergin pikkukaupungin vanha osa on saksalaiseen idylliseen tyyliin rakennettu

Oodi juoksutti Kjelliä ympäriinsä ja uros olikin huomattavasti aikaisempaa kiinnostuneempi nartusta

Yllätyksemme Oodi sallikin Kjellin astua sen ensimmäisen kerran

Ensimmäisen astutuksen jälkeen suurin huoli on kaikonnut!

Reinhardt tarkistaa viiriäistä ennen maastoon laskemista

Lidija oli lähdössä viikonlopuksi Etelä-Saksaan kokeisiin. Koska Oodin juoksu oli vielä vasta aluillaan, niin jätin sen Lidijan hoitoon, jotta hän voi ottaa nartun reissuun mukaan. Pelkästään yksi astutus tässä vaiheessa kiimaa ei olisi välttämättä tuottanut pentuja tai ainakin tuloksena olisi ollut todennäköisesti pieni pentue. Suuntasin auton nokan kohti Tanskaa. Siellä oli luvassa kevään kohokohta eli Tanskan gordoninsetteriklubin pääkoe eli hovedprøve. Halusin päivittää näkemykseni Tanskan koirien nykytilasta, sillä tanskalaista verta ei meillä nykyisin juurikaan ole ja tulevaisuudessa sitä voisi taas hakea. Tapahtuma on erinomainen tätä silmällä pitäen, sillä päivien aikana tulee reilusti toista sataa koestarttia.

Aamulla nimenhuudossa tapasi jälleen kerran tuttuja:
kuvassa mm. Lauge ja Erik

Ulrikin ja etenkin Kristianin kanssa on tehty yhteystyötä monet vuodet

Koemaastot ovat meikäläisiä hieman urbaanimmat,
mutta vastaavasti sitten runsaslintuisemmat

Polle ja Anton Cashin kanssa voittajaluokan erätauolla
Anton ohjasi Kristian Thomsenin Ednan lauantaina ykköspalkinnolle
Kristian muisteli useammissa iltariennoissa aikojaan Suomessa ja
lähetti kovasti terveisiä kaikille tutuille täällä

Kaiken kaikkiaan oli hienoa taas nähdä tanskalaisten koirien edesottamuksia. Yleisesti ottaen koirat eivät olleet kovin kiinnostavia (kilpailutyyppisiä nykyisin), mutta joukossa oli joitakin kiinnostaviakin uroksia. Tuttujen menestyminen oli kiva juttu: alkureissun treenikaveri Søren ohjasi molemmat koiransa ykköspalkinnoille ja sai ykkösen kaikissa kolmessa laatuluokan startissa! Muista tutuista myös mm. Erik, Anton, Bengt, Lauge ja Kristian ohjasivat koiransa ykköspalkinnoille. Hienojen päivien jälkeen oli vuorossa Oodin hakeminen takaisin Lidijalta. Olin saanut päivittäin viestejä siitä, että narttu on ns. "seisovassa kiimassa" ja sallii kollin astua sen. Kjell oli tyytyväinen, kun morsio oli autossa viereisessä kopissa ja se sai astua nartun päivittäin. Astutus on kerrankin suoritettu kunnolla!

Viimeisen kerran Kjell astui Oodin 3.4.
Pentujen pitäisi syntyä aivan kesäkuun ensimmäisinä päivinä

Tanskassa koirien asiat ovat hienosti! :o)))

Sjællannissa hanhet olivat odottelemassa muuttomatkan alkamista

Uskomatonta, mutta Ruotsin näkyminen sillan takaa tuntui siltä,
kuin olisi lähes jo kotona!

"Viivan alla" 6279 km...
Olihan melkoinen reissu!

T-pentue

sukutaulu

tuloksia

kuvagalleria

• Taiga
• Taiska
• Tavis
• Tenu
• Teutor
• Thunder
• Tiia

narttulinja
uroslinja

Pennut

Koirat

Gordoninsetteri