Gordoninsetteri rotuna
Gordoninsetteri on vakiintunut rotuna hyvin varhain ja sitä pidetään vanhimpana setterirotuna. Gordoninsetteri on metsästyskoira – seisova lintukoira. Tämä on jokaisen kasvattajan ja pennunottajan pidettävä mielessä pentuetta suunniteltaessa ja rodun sopivuutta harkitessaan.
Kasvattajalla on suuri vastuu säilyttää jalostustyössään rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja ulkomuoto. Tämä ei ole ihan yksinkertaista, sillä yhdistettäessä nämä tavoitteet korkeisiin terveysvaatimuksiin joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä ja usein valitettavasti myös kompromissejä. Loppukädessä tulos on kuitenkin luonnon oman
arvaamattomuuden
armoilla.
Omiin jalostustavoitteisiin voi pyrkiä unohtamalla kokonaan rodun käyttötarkoitus tai vastaavasti keventämällä rotutyyppiä käyttökoekilvoitteluun paremmin sopivaksi. Tämä ei kuitenkaan voi olla kenenkään vastuuta rodun tulevaisuudesta kantavan kasvattajan valinta.
Gordoninsetteri vaatii mahdollisuudet toteuttaa niitä luontaisia ominaisuuksia, joita rotuun on vuosisatojen aikana jalostettu. Oikeassa ympäristössä gordoninsetteri on silloin, kun se saa olla rakastettuna perheenjäsenenä ja toimia metsästyskoirana – seisovana lintukoirana, mihin se on jalostettukin.
Suomessa gordoninsetteri on yleistynyt vasta 90-luvulla.
Suuri osa koirista edustaa ns. näyttelylinjaa – joskin metsästävien koirien osuus on suhteellisesti suurempi, kuin muissa setteriroduissa. Metsästysgordonien suosio ja osuus populaatiosta on ollut kasvussa viime
vuodet.
Gordoninsetteri on rotuna hyvin koulutusta vastaanottava. Pakkokeinoja tai ”perinteistä” sotilaallista koulusta ei tarvita. Gordoninsetterit pyrkivät miellyttämään ohjaajaa, mitä ominaisuutta voidaan hyödyntää koulutuksessa. Viime kädessä jokainen koira on kuitenkin yksilö, joten poikkeuksia suuntaan jos toiseenkin on. Gordoninsetteri on melko hyvä noutajarotu. Mm. sileäkarvainen noutaja kehitettiin alun perin gordoninsettereistä (mustista
settereistä), mikä kertoo varmasti jotain. Palvelualttiutta on helppo hyödyntää noutokoulutuksessa. Sen sijaan
liian kovilla otteilla yleensä pilataan luontainen noutotaipumus.
Metsästysominaisuuksiltaan gordoninsetterit ovat olleet aavistuksen hitaammin syttyviä, kuin muut setterirodut. Nykyisin on kuitenkin Suomeen tuotu verilinjoja, joissa varhaiskypsyys on parempi kuin aikaisemmin.
Gordoninsetterin parhaina ominaisuuksina pidetään kykyä sopeuttaa haku maaston peitteisyyden mukaan,
erinomaista linnunlöytökykyä ja saumatonta yhteistyökykyä ohjaajan kanssa.
Nämä ominaisuudet ovat meillä Suomessa metsästäjälle
kultaakin arvokkaampia.
”Paras setteri, mitä on olemassa, on hyvä
gordoninsetteri.”
- Mr. T. Pearce, 1872 -
|