Talvitunturissa Ruotsissa keväällä 2014 Kevättalvi perheessämme oli ollut todellista hullunmyllyä erilaisten menojen ja loukkaantumiseni takia. Jalasta poikki mennyt jänne torpedoi Janin ja Mikon kanssa järjestellyn metsästys- ja koereissun Ruotsin tunturiin maaliskuussa. Tämä aiheutti myös hieman järjestelyjä Ä-pentueen astutusreissun osalta. Kuten arvata saattaa, tämä käynnisti melkomoisen kiehunnan korvien välissä... Sain kipsin pois jalasta kolme viikkoa ennen huhtikuun loppua. Tämä jätti pienen mahdollisuuden lähteä vielä ennen kesää tunturiin ja kokeisiin... Jalka näytti kestävän ja ilmoitin riskillä koirat kokeeseen sekä järjestelin pikareissun Ruotsiin Arjeplogsfjällenille. Ajankohta oli mahdollisimman ongelmallinen, joten jouduin lähtemään matkaan yksin. Onneksi matkaa ei ollut kovin hurjasti ja paikat sekä olosuhteet tuttuja - ajattelin reissun onnistuvan yksinkin. Matkaan oli pakko päästä, että pannu ei ihan halkea! Sen verran loukkaantuminen ja liikkumattomuus rassasivat. Reissusta tulikin upea! Säät ja kelit suosivat, maisemat olivat upeat ja viikko tunturissa lepuutti hermoja kivasti. Vielä pisteenä i:n päälle molemmat koirat nappasivat tunturikokeesta palkinnot. Melko hienosti näin vähällä treenillä sessujen ensimmäisissä kokeissa...

Koipi oli kipsissä kuusi viikkoa. Tämä rassasi melkolailla hermoja ja koirien valmistautuminen reissuun ei ollut todellakaan paras mahdollinen

Sain kipsin pois kaksi viikkoa ennen reissuun lähtöä
Kaikki olivat aivan varmoja, että jänne menee uudelleen poikki viimeistään tunturissa
 - mitenkäs sitten takaisin ihmisten ilmoille ja kotiin?

Aamulla teeret olivat soitimella omien jahtimaiden lähistöllä
Vaikka en ole taikauskoinen, päättelin nerokkaasti, että tämän täytyy olla hyvä merkki ja reissusta tulee hyvä - kuten sittemmin tulikin!

Myös Alajoen fasaanikukot olivat aamutuimaan liikkeellä - 
syksyllä sitten taas tapaamme...

Reissuun lähdetään meiltä ylittämällä Merenkurkku Vaasanlaivoilla
Nykyisin laiva on ihan viihtyisä ja edullinen - päinvastoin kuin entinen RG-line

Vattu ja Myrtti ensimmäistä kertaa ulkomailla -
poseerausta pissitysstopilla Uumajan satamassa

Kevät oli jo ylempänäkin tunturissa niin pitkällä, että oikein hirvitti:
löytyykö hankikelejä hiihtämiseen ja kelkkailuun lainkaan?

Kelkka peräkärryssä en kaipaillut poroja tien varsiin
Siitä huolimatta niitä oli muutamissa paikoissa riesaksi asti
Onneksi tiet olivat kuivat!

Voi sitä riemua, kun tunturit alkoivat siintää horisontissa!

Olimme aikaisin perillä, meillä oli hyvää aikaa majoittua sekä käväistä iltalenkillä

Myrtti sai heti ensimmäisen seisonnan riekkopariskunnalle iltalenkillä

Perille oli päästy onnistuneesti ja taloksi käyty. Nyt oli aikaa tehdä suunnitelmia viikon varalle. Ensinnäkin tarkoituksena oli treenailla koirien kanssa, pilkkiä rautuja ja kelkkailla lähituntureilla. Aika näyttää, mitä tulee... Olosuhteet näyttivät hyviltä eli miksipä ei. Olimme tulleet viihtymään eli mieli oli melko avoin tulevaa viikkoa ajatellen!

Aamulla ei ollut kiirus. Kipusimme tunturiin ja pilkin jokusen raudunpenikan
Sillä aikaa koirat saivat luvan odotella toimintalupaa

Tunturissa kelit voivat olla ihan erilaiset kuin alhaalla laaksossa

Mökin sijainti oli mainio: kelkka odotti parinkymmenen metrin päässä ja
siitä oli hieno hurauttaa pelipaikoille

Pääsiäisen jälkeen liikkeellä oli vielä muitakin kelkkailijoita

Koirat ovat laukkoneet tunturissa sen verran paljon, että uni maittoi

Ensikosketukset pelimaastoihin ja vastustajina toimineisiin riekkoihin oli tehty ensimmäisenä päivänä. Aikaa oli ruhtinaallisesti. Pian muodostui päivärytmi: aamuisin ajelimme tunturiin treenaamaan, keskipäivällä mökille syömään ja iltapäivä meni pilkkihommeleissa. Illalla vielä pikku hiki kelkkareitillä ennen illan saunomista. Aikas hauskaa...

Myrtti seisoo riekkokukkoa

Myrtti kysyy nostolupaa

Noston jälkeen aika mallikkaasti paikalleen - lupaa hyvää tuleville kokeille

Myös Vattu jää melko hyvin säestämään ja paikalleen noston jälkeen

Mainio setti talvitunturiin: nelitahtikelkka, sukset ja pari toimivaa lintukoiraa!

Kaksi ensimmäistä kokonaista päivää menivät hurahtaen ohi. Kolmas päivä eli kokeita edeltävä päivä oli varattu pilkkimiseen ja koirat saivat levätä. Sää oli mainio, joten mikäs siinä oli naamaa grillatessa...

Tunturissa kiirunakukot narisivat lähes jokaisen suuremman nyppylän huipulla

Alue oli niin korkealla, että se oli suurimmalta osaltaan avonaista tunturiylänköä

Alkuviikko oli ohi. Koirat olivat saaneet pikaoppia tunturissa riekkojen kanssa. Kaikki näytti hyvältä, mutta kokeet olivat täysin arvoitus, sillä parihakua ei juurikaan oltu harjoiteltu. Menimme varhain nukkumaan, sillä koepaikalle oli matkaa ja kokoontuminen oli aamulla jo kello 7. Tämä tarkoitti, että jo viideltä piti potkaista matkaan...

Aamulla "kotitiellä" koppeloita oli roppakaupalla lopettelemassa soidinta
Tämänkin täytyy olla hyvä merkki tulevaa päivää ajatellen...

Aamulla maastossa tuomari kertoo päivän suunnitelman ja kokeen kulun

Seisonnat ovat aina tyylikkäitä tunturissa!

Muissa pohjoismaissa kritiikki annetaan jokaisen erän jälkeen
Tämän tavan soisin omaksuttavan myös meille Suomeen

Avoimessa luokassa jokaisen (koiran ensimmäisen)
lintutilanteen jälkeen tehdään kylmän linnun nouto

Tässä tilanteessa koira teki upean noudon ja sai kolmannen palkinnon,
koska haku ei tyydyttänyt tuomaria

Hieman erilaista kuin meillä, jossa voittajaluokassa kilpailee koiria, 
jotka eivät edes nouda lämmintä lintua, kuten viime syksyn kokeissa on nähty

Myrtti säestää (tyhjää) seisovaa paritoveria
Sama kuva oli muuten myös Fuglehundenin jutussa

Tauot olivat upeissa talvitunturimaisemissa!

Vatulla kävi hyvä tuuri: heti ensimmäisessä kokeessa palkinnolle!
Toisessa erässä se teki kokonaista kolme lintutyötä
Ekassa erässä tuli sen verran miinuksia, että ykköspalkinto meni...

Jep. Kyllä kelpaa!
On ruåttalaisilla hieman tyylikkäämmät tiploomit kuin meilläpäin...

Ensimmäinen koepäivä oli takana menestyksekkäästi! Myrtillä oli kolme kertaa linnut piikissä, mutta hieman u-tuuria:  kahdessa ensimmäisessä tuomari ei ehtinyt nähdä seisontaa ja lintuja ennen kuin ne olivat jo siivillään ja kolmannessa kuulemma koira ei seisonut koealueella (kokeen lopussa reilut puoli kilometriä ylätunturiin ei kiinnostanut tuomaria kipuamiseen...). Harmi, sillä molemmat koirat olisivat kyllä ansainneet tuloksen! Olin valinnut startit päivän välein, sillä ajattelin koirien olevan hieman heikossa kunnossa meikäläisen loukkaantumisen takia. Nyt oli aikaa kelkkailla ja pilkkiä välipäivänä.

Aamulla riekkopariskunta tervehti pilkille menijöitä

Guijaure - antaa kivan kokoista rautua...

Guijaurestuga
Tämä ja pari lähialueen tupaa ovat vuokrakäytössä. Aivan loistavalla alueella ja upeissa maastoissa, mutta valitettavasti liian monta mökkiä samalla alueella

Reissu alkoi olla ohi. Pakkasin kärryn ja auton. Paluumatka voi odottaa! Jälleen reipas yöuni ja olimme valmiina aamulla koestarttiin. Harmi, että parina yönä ei ollut mennyt enää pakkaselle eli koirille oli luvassa raskas viimeinen koepäivä...

Jälleen kerran varma hyvä merkki!

Näkemiin!

Myrtin kaksi ensimmäistä koestarttia sujuivat hienosti

Ensimmäisenä päivänä Myrtille kolme ilmoitettua seisontaa, joita kahta ensimmäistä tuomari ei ehtinyt nähdä ennen kuin arat linnut olivat jo siivillään, kolmas seisonta oli sen verran ylhäällä tunturissa,  että tuomari ei suostunut lähtemään seisonnalle. Toisessa kokeessa hieno lintutyö kiirunalle Virhetiliin kertyi kuitenkin sen verran merkintöjä, että sohjokelissä tulokseksi tuli UKL 3 (NUO 3). Upea koira!

Kuitenkin hieno Myrtille hieno startti koeuralle ja
upea päätös Ruotsin viikolle!

Reissu takana. Kilometrejä tuli melko vähän - vain 1829,4 km Suurin lisämatka tuli, kun ajelin takaisin Haaparannan kautta ja vein Myrtin kotiin Mikolle. Kannatti kuitenkin, koska se sai heti palkinnon ja liittyi niiden harvojen koirien joukkoon, jotka ovat napanneet ulkomailta koepalkinnon! Nämä olivat V- ja Y-pentueiden ensimmäiset koetulokset. Koirat olivat vain 416 ja 447 vrk:n ikäiset. Ne ovat kaikkien aikojen viidenneksi ja kahdeksanneksi nuorimmat koepalkitut suomalaiset gordoninsetterit - ei paha! Hieno reissu! Teen ihan varmasti vastaavan pian uudelleen...

Kuvagalleria

Yhteystiedot

Kuvagalleria

Linkit