Jahtisyksyn aloitusreissu 2011Perinteisesti jahtisyksy on alkanut kanalintujahdin suhteen muutaman päivän jahdilla Ruotsissa. Tähän saakka on menty aina härkäporukassa - yleensä maastoon teltalla, mutta pari kertaa myös kämppäjahtiin. Tarjalla alkoi vuorotteluvapaa koulujen alkamispäivänä elokuun alussa. Niinpä hänellä oli sopivasti aikaa lähteä kanssani yhdessä jahtiin ja koska kesä oli tullut harjoiteltu kiekkoammuntaa, oli samalla hieno tilaisuus aloittaa verellinen jahtiura. Kevään ja kesän aikana oli tullut tehtyä pari mökkien tsekkausreissua Merenkurkun toiselle puolelle ja samalla oli löytynyt hienoja jahtimaita. Nyt sitten vain koirat autoon ja meren toiselle puolelle ottamaan varaslähtö jahtikauteen 2011! |
Mökki ei ollut mikään luksuskäppä, mutta kelpo majoitus kuitenkin
|
Lepäilimme Tarjan kanssa rauhassa ajomatkasta toipuen ja nautimme rauhasta. Hyvin levätyn yön jälkeen oli aika siirtyä maastoon ja aloitella jahtia. Ensimmäisen päivän teemaksi oli valittu metsäjahti seudulla, jossa oli kartan mukaan korkeuseroja ja arvatenkin vanhoja metsokukkoja. |
Koirille liivit päälle ja jahti voi alkaa
Seitakin saa liivin ihan kuin aikakoirat
Vieraassa maastossa GPS karttoineen on asiallinen peli
Mukana reissussa oli koko koira-arsenaali
Metsoja oli, mutta kuria niille ei oikein löytynyt
-
kuten yleensäkään tiheässä ja kallioisessa maastossa
Rihla seisoo isoa metsokukkoa
Noston ja nopean etenemisen jälkeen tämäkin kukko pudotti kalliolta
alaviistoon, joten ampuminen oli mahdotonta
|
Metsokukkojahti oli tosi hauskaa, mutta eihän niille tuossa maastossa oikein kuria saatu. Seuraavan päivän agendassa oli alueen riekkokannan kartoitus. Aamun alkajaisiksi siirryimme järven toiseen päähän jahtimaastoon veneellä. |
Koirat ovat tottuneita veneilijöitä ja ottavat matkan melko rennosti
Sopuleita piisasi
|
Riekot loistivat poissaolollaan: koko päivän aikana arvelimme nähneemme kaksi riekkoa, jotka nekin lähtivät kaukaa ennen koirien tuloa alueelle. Sopuleita vilisti joka paikassa, mutta onneksi koirat eivät olleet niistä tippaakaan kiinnostuneita. Välillä näitä vilisti polulla aivan nauhana. Ylempänä tunturissa enimmäkseen tunturisopuleita ja alempana laaksossa harmaita metsäsopuleita. Kotiin lähtiessämme laskimme tiellä parin kolmen kilometrin matkalla toista sataa vilistäjää. Päivästä viisastuneena päätimme suunnata seuraavana päivänä ylös tunturiin, jos sieltä löytyisi edes jotain riistaa. Siirtymätaivalta oli luvassa, mutta mitäpä ei tekisi hyvin tilanteiden eteen. |
Hyvin nukutun yön jälkeen siirryimme tunturiin
Yli tonniselle huipulle kapuaminen otti hieman aikaa ja nosti hien
pintaan!
Reissu kyllä kannatti, sillä tunturista löytyi melko paljon
kiirunoita ja ne jopa tottelivat koiria, koska niitä ei oltu vielä
häiritty ja metsästetty
Tatille kiirunoiden seisominen ja paimentaminen oli
tuttua puuhaa
Niinpä tulostakin alkoi tulla
Reissun ensimmäinen lintu ei tullut kovin helposti
Koirat jaksoivat tehdä töitä, vaikka alkupäivinä ei ollutkaan kovin
hyvin riistaa
Saalis kyllä kiinnosti
Rihlan ensimmäinen kiiruna!
Hieno tilanne, jossa se kierti linnun taakse pitääkseen linnun paikallaan
Upea fiilis, kun on hienot maisemat, koirat onnistuvat ja saalista tulee!
Tunturihuipulla on lähes aina sumua
Sumussa porotkin kiinnostuvat oudoista kulkijoista ja tulivat katsomaan
Tatti korjaa satoa
1057 m.o.h.
Alueella oli käsittämättömän hyvin kanttarelleja
Laaksoon palattaessa piti aina kerätä muovipussillinen herkkuja
Taisimme tuoda kotiinkin näitä 3-4 muovipussillista
Reissujen traditioihin kuuluu riekkoateria
ensimmäisistä linnuista
Tällä kertaa riekko tosin vaihtui kiirunoihin
|
Koska riekot olivat vähissä, päätimme jatkaa tunturissa kiirunajahtia. Edellisenä päivänä oli koirien edessä ollut 100-150 kiirunaa ja ne vielä tottelivatkin koiria, mikä on normaalisti melko harvinaista. Kun kelit vielä olivat kauniit, oli tunturissa upeaa metsästää ja nauttia maisemista. |
Päivä alkoi taas nousulla
Korkeuseroa oli puolisen kilometriä ja se kyllä tuntui
Maisemat olivat ylhäällä upeat
Homma jatkui siitä, mihin edellisenä päivänä jäi
Seita ensimmäistä kertaa tunturissa ja ulkomailla
|
Päättelimme jahtipäivän niin aikaisin, että iltasella ehti vielä muihinkin harrastuksiin. Järvessä piti olla taimenta ja rautua - niin, piti olla... Jäljellä oli vielä yksi jahtipäivä. Päätimme käyttää sen metsojahtiin, jotta saisimme hieman isompia lintuja kotiinviemisiksi. Niinpä suuntasimme hieman alemmas alueille, jossa pitäisi olla metsopoikueita. |
Metsoja löytyikin lähes heti
Isot kukot olivat herkempiä ottamaan siivet alleen,
mutta poikueet tottelivat koiria paremmin.
Nenä oli elementissään juoksevien kukkojen
piikkaamisessa
Myös isojen lintujen noutaminen oli sille omiaan
Pithän näitäkin kuvia ottaa...
Päivän aikana saimme 20-30 metsoseisontaa
Turhan usein kukot kuitenkin ottivat jalat ja siivet alleen
Niinpä reppu ei saanut lisää painoa kuin osasta tilanteita
Koirat tarkastivat metsot yhtä tarkasti kuin kiirunatkin
Etenkin Seitaa kiinnostivat ammutut linnut,
sillä verellinen jahti oli 7 kuukautiselle pennulle vielä ihan uusi
elämys
Yksi reissun hienoimmista tilanteista: raanaan ammuttu
kukko juoksi pakoon ja Tatti piikkasi sen monen monta kertaa
Lopuksi lintu löytyi kaatuneen puun juurakon alta
Ilman koiraa lintua ei olisi löytynyt ja ei sitä kyllä olisi
ammuttukaan!
Tunturissa oli paljon piekanoja leijailemassa
Parhaimmillaan näimme niitä 8 yhtä aikaa ilmassa
Jahtikauden aloitus takana
Reissu oli upea: kauniit maisemat ja lintujakin oli ihan kivasti
Uuden jahtimaaston suola on lintujen etsiminen
ja
nytkin lintuja alkoi löytyä loppua kohden yhä runsaammin
Linnustaja-Tarjan "virallinen" saaliskuva
Kuvagalleria