Olen saanut metsästää useilla hienoilla koirilla ja
nähnyt kokeissa lukuisia toimivia pelejä. Kolme koiraa on
ollut elämäni aikana linnunlöytäjinä yli muiden: Konsta,
Olga
ja Myrtti. Kun niiden
edesottamuksia pääsi seuraamaan, tuli herkästi sellainen olo,
että tällaisen pelin minäkin haluan! Konstan kanssa tämä ei
yrityksistä huolimatta onnistunut, mutta Olgasta sain pennun - se pentu oli Vattu.
V-pentueen isäksi valikoitui
tuolloin vielä nuori uros Åshöjdens
Walther. Waltherista tuli myöhemmin Ruotsin muotovalio ja
se menestynyt hienosti voittajaluokan kokeissa.
Vattu oli helppo pentu. Se sai nauttia pentuajastaan ilman
sen suurempia prässäämisiä. Siitä huolimatta se
nouti heti pennusta lähtien ja seisonnat sekä
linnunkäsittely olivat sille luontaisen vaivatonta. Vattu
kehittyi ripeästi ja sen edistymistä yhdessä Myrtin
kanssa oli suorastaan hienoa
seurata.
Vatulle on ollut aina kaikki helppoa: linnun löytäminen,
seisonta, paikalleen jääminen, nouto - kaikki on ollut sille
suorastaan luontaista. Sen kanssa metsästäminen on vaivatonta:
Vattu käy kuin ajatus. Kotona se on suorastaan huomaamaton,
koskaan en muista sen edes haukahtaneen.
Voiko tällaista koiraa edes olla?
Ainoa seikka, josta joskus tuloo keskustelua, on lintu... Jos
Vattu saa linnun hajun noukkaan, niin minulla ei oikeastaan oo
enää mitään määräysvaltaa - "Trust me, I know what I'm
doing..."
Vattu nousi jo nuorena voittajaluokkaan metsästyskoepuolella
ja siitä tuli neljällä näyttelykäynnillä Ruotsin
muotovalio. Helppoa, kuin heinänteko...
Paljon on vuosien varrella lintuja pudotettu. Huima
linnunlöytäjä, jolla on nautinto metsästää!
Koira kuin ajatus!
- - - - -
Vatun tiedot Kennelliiton KoiraNetissä
Vatun tiedot Kanakoirakerhon jalostustietokannassa
Vatun
tiedot Svenska Kennelklubbenin Hunddatassa
|