Randi
Bråten ja Bjørn Solheim sekä
Tatti ja Basco
R-pentueen astutusreissuR-pentuetta oli suunniteltu pitkään. Olin selvitellyt Bascon taustoja ja ominaisuuksia vuoden päivät eri ihmisiltä sekä sopinut omistajan, Randi Anita Bråtenin, kanssa astutuksesta jo 2008 ennen Tatin Gordon Race -voittoa. Vihdoinkin tammikuussa 2009 Tatti alkoi näyttää juoksun merkkejä. Juoksu oli odotetusti pari viikkoa etuajassa, koska Nenällä oli juoksu alkanut hieman aikaisemmin. Yleensähän nartut tuppaavat seuraamaan tässä asiassa toisiaan. Tatin heppeimpien päivien perusteella varattiin laivamatkat, vietiin vanhat koirat hoitoon (erityiskiitokset Mirvalle ja Jallulle!) ja reissu voi alkaa! |
Seuraneiti
Nenä ja Tatti ottavat laivalla rennosti;
olihan tämä niille jo ties kuinka mones laivamatka
Laivan kannella sai ulkoilla rauhassa, sillä tammikuinen sää ei houkutellut muita matkustajia juurikaan ulkosalle
Lapsille tulevan matkan jännitys ei ollut parasta unilääkettä...
|
Nenän juoksu oli loppumaisillaan, joten myös se pääsi mukaan Tatin seuraneidiksi. Useampaan koiraan tottuneina niillä olisi kuitenkin yksin ollessaan ollut ikävä muita koiria. Eikä muutenkaan juoksullaan olevaa Nenää voisi jättää kenenkään vieraan vastuulle... Astutusmatka suuntautui sopivasti Oslon lähettyville, joten samalla reissulla oli hyvä sukuloida Tarjan veljen luona Oslossa. Niinpä koko perhe lähti matkaan. Lapsien matkanteko sujuu rutiinilla. Vastaavia reissuja oli tehty aikaisemminkin mm. Tanskaan. Mennen tullen laivalla on hyvää aikaa riemuita ja viettää aikaa koko perheen voimin. |
Missäs se morsio oikein luuraa?
|
Perille päästyämme ehdin hädin tuskin tervehtiä Linniä ja Klasua, kunnes oli aika jatkaa urosta ja omistajia tapaamaan. Löysin helposti ohjeiden mukaan perille ja pääsin heti rupattelemaan kestityspöydän ääreen. Ensitapaaminen Bascon kanssa osoitti eri lähteistä saamani tiedot paikkaansa pitäviksi. Basco osoittautui erittäin hyväluonteiseksi ja rauhalliseksi kotikoiraksi. Se ei edes aluksi välittänyt nousta pediltään tervehtimäänkään, mutta toki pyydettäessä kävi vierasta moikkaamassa. Bascon suku tunnetaan käyttöominaisuuksien lisäksi vahvasta ja tasapainoisesta luonteesta. Koko reissun aikana en kuullut sen haukkuvan kertaakaan tai murahtavan toisille koirille, vaikka provosoijia kyllä riitti. Randin puoliso, Bjørn, kertoi useita tarinoita päivien aikana. Yksi näistä oli sellainen, että kun hän oli ollut NGK:n tukikohdassa Gordon Castlessa, oli päivä kääntynyt illaksi ja kohta yöksi kanakoirajuttuja rupatellessa. Koiria oli tuvassa vapaana ja ne kulkivat jatkuvasti levottomina ympäriinsä. Basco ei sen sijaan ollut hälinästä moksiskaan, vaan lepäili kaikessa rauhassa Bjørnin lattialle laittamalla pedillä ja keskittyi seuraavan päivän lintutöihin. Taas tuli yksi koira lisää erittäin hyväluonteisten urosten listaani! |
Tatti ja Basco
Bascon ja Tatin ensimmäinen astutus on toteutunut
|
Aikamme rupateltuamme oli aika kokeilla ensimmäistä paritusta. Tatti hyväksyi heti Bascon ja ne kirmasivat iloisina ympäri pihaa, kuten asiaan kuuluu. Pienen leikin jälkeen koirat parittelivat ensimmäisen kerran ja R-pentue oli laitettu alulle! |
Pølsejä paistelemassa
|
Seuraavalle päivälle järjestyi aikamoinen pihajuhla. Paikalla oli oman väen lisäksi niin vävyt, miniät, lapsenlapset kuin naapuritkin. Olihan sitä syytä käymässä katsomassa hullua suomalaista, joka oli lähtenyt yli kahdentuhannen kilometrin matkalle astuttamaan narttuaan... Päivän aikana tuli nähtyä myös muunrotuisia koiria: englanninsettereitä, mäyräkoira ja jopa suomenajokoira! Pihassa rupateltiin, paistettiin pølsejä, juotiin limpparia ja olutta - ulkoilmajuhlan tuntua! Ilma oli kaunis ja eihän sen parempaa paikkaa olekaan kertoa kanakoirajuttuja, kun alan ihmisiä on koolla. Bjørn kertoi yhden tarinan tähän tapaan: "Kun Basco oli vielä nuori ja sen kanssa oltiin tunturissa metsästämässä, lähinnä vielä treenaamassa siihen aikaan. Basco otti pian seisonnan. Menin seisonnalle ja annoin nostokäskyn. Basco nosti halukkaasti ja jäi hyvin paikalleen. Ammuin tilanteesta yhden riekon. Tämä oli ensimmäinen sille pudotettu lintu. Bascolle ei tuolloin oltu vielä koulutettu noutoa. Kokeilin, että mitä se sanoo vasta ammutulle linnulle. Vapautin koiran ja se paineli suoraan linnulle. Basco nappasi linnun suuhun ja tuli iloisesti luokseni! Se on ollut aina halukas ja täysin luontainen noutaja. Toki kylmän linnun noutoa on tämän jälkeen harjoiteltu." (Huom. Norjassa lintua ei kokeissa tiputeta, vaan tilanteen jälkeen etumaastoon heitetään kylmä lintu. Tämä voi olla vaikea nouto, jos ei nimenomaan kouluteta, että kuumassa tilanteessa noudetaankin kylmä lintu). Toinen Bjørnin tarina Bascon noutotaipumuksesta: "Kerran jahdissa ollessani ammuin Bascon seisonnalta riekkodubleen. Linnut tippuivat lähelle toisiaan. Kehoitin Bascon noutoon ja seurasin mielenkiinnolla, kumman linnun se tuo ensin. Koira ei kuitenkaan tilanteesta häkeltynyt, vaan meni ensin pudonneen linnun luo, jonka nappasi suuhunsa. Sitten se jatkoi toisen linnun luo, pakkasi myös sen suuhun ja toi linnut iloisesti minulle. Tilanteesta siis dublee sekä ohjaajalta että koiralta!" |
Kylläpäs suut ovat messingillä!
|
Päivän aikana Basco astui Tatin vielä uudelleen. Koirat saivat juosta ja iloita sydämensä kyllyydestä ympäri pihaa. Matka oli onnistunut ja oli aika sanoa hyvästit miellyttävälle isäntäpariskunnalle Randille ja Bjørnille. Heitimme hyvästit myöhemmin myös Linnille ja Klausille (suurkiitokset seurasta ja ruoasta!). Lähdimme haikein, mutta tyytyväisin mielin kotimatkalle. Yhdeksän viikon päästä on lupa odottaa pentuja! |
Paluumatkalla kannella oli yhtä vähän väkeä, kuin tullessakin
Lapset haikeina syömässä: hauska reissu on ehtoopuolella!
R-pentue
R-pentue 2009